Liekki #3/2013

LEDARARTIKELN - för dig som förstår finska

Minulta kysyttiin taannoin, että onko kansallisista vähemmistöistä tullut Ruotsissa näkyvämpiä vuoden 2000 jälkeen, jolloin näitä vähemmistöjä ja vähemmistökieliä koskevat Euroopan neuvoston sopimukset astuivat tässä maassa voimaan. Valtakielisessä mediassa on toki julkaistu useitakin artikkeleita esimerkiksi ruotsinsuomalaisten historiasta ja ruotsinsuomalaiset ovat saaneet oman virallisen päivänsä ruotsalaiseen almanakkaan.

Tämän vuoden keväällä suomen kielen hallintoaluekuntia oli peräti 48 ja niiden suomenkielinen toiminta tuo näkyvyyttä kunta- ja ruohonjuuritasolla. Sattumaa ei ole sekään, että kolme vähemmistötaustaista kirjailijaa on sitten 2000 saanut kaunokirjallisen August-palkinnon; Mikael Niemi, Susanna Alakoski ja Göran Rosenberg. Kaikkien näiden kirjailijoiden teokset liittyvät Ruotsin kansallisten vähemmistöjen historiaan. Mikael Niemen Populärmusik från Vittula (2000) ja Susanna Alakosken Svinalängorna (2006) lienevät tuttuja useimmille Liekin lukijoille.

Siinä missä Mikael Niemi käsitteli tornionlaaksolaisiin kohdistunutta sulauttamispolitiikkaa komiikan keinoin, Susanna Alakoski puolestaan kertoi sen raadollisimman ruotsinsuomalaisten tarinan, johon liittyi lapsiperheen köyhyys ja alkoholin väärinkäyttö. Göran Rosenbergin omaelämäkerrallinen Ett kort uppehåll på vägen från Auschwitz (2012) taas kertoo hänen Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä sattuman kautta eloon jääneen isänsä kohtalosta. Ulkoisesti menestyneestä elämästään huolimatta Dawid Rozenberg ei koskaan löytänyt Ruotsissa hyväksyntää keskitysleirin kokemuksilleen; hänen tarinansa ei mahtunut kansankotiin eikä ollut uskottavasti kerrottavissa esimerkiksi lääkäreille, joilta hän haki apua. Henkinen yksinäisyys ja tunne siitä, että oma menneisyys ja kokemus oli kiellettävä, sai Rozenbergin lopulta tekemään itsemurhan. Kolme vähemmistöä, kolme tarinaa näiden vähemmistöjen historian kipupisteistä Ruotsissa. Ja kaikki tarinat enemmistöyhteiskunnan ylistämiä, lukemia ja palkitsemia. Eiköhän kuitenkin ole aihetta tyytyväisyyteen tällaisesta tunnustuksesta?

Kulttuurintutkimuksessa on puhuttu siitä, että vähemmistöihin kuuluvia yksittäisiä kirjailijoita tai taiteilijoita saatetaan palkita ja ylistää tiettynä aikakautena, koska poliittinen ilmapiiri sitä silloin vaatii. Palkintoehdokkaaksi pääseminen vaatii tietysti esteettisesti laadukasta tuotetta, mutta voittajan lopulliseen valintaan vaikuttaa myös kyseisen ajan ilmapiiri, poliittiset sympatiat, antipatiat – ja aiemmat poliittiset unohtamiset. Palkinnon antamisen voi tietysti nähdä kollektiivisena huomionosoituksena ja sympatian osoituksena. Näin huomioidaan unohdettuja tai stigmatisoituja ryhmiä ja nostetaan nämä ryhmät näkyviin, tunnustetaan heidät ja ylistetään heidän erityislaatuaan. Ylistämällä alistaminen on tietysti tunnettu strategia vuorovaikutuksessa enemmistön ja vähemmistön välillä.

Se ei juuri muuta vaadikaan kuin kauniisti kiittämistä. Vähemmistöjen näkyväksi tekeminen on toki hyvä, mutta julkisuutta, kiitoksia ja ylistämistä tärkeämpää olisi pitkän tähtäimen toimiva vähemmistöpolitiikka. Sen eteen on ruotsinsuomalaisten kuitenkin vielä tehtävä työtä, ja aktiivisesti käytettävä niitä mahdollisuuksia joita meillä on.



Publicerad: 2013-09-04

Köp Liekki
Läs mer om Liekki i katalogen
Fler artiklar knutna till Liekki
Fler tidskrifter i kategori TIDSKRIFTER PÅ ANDRA SPRÅK
Fler tidskrifter i kategori LITTERATUR